Salolaisen pesäpallon historia on toistanut sata vuotta samaa kaavaa: pientä ja suurta innostumista on seurannut lopahtaminen ja unohdus.
Salolaisen pesäpallon kultavuodet ulottuvat aina 1930-luvulle asti. Pesäpallo oli Salon Viestin lajiohjelmassa jo 1920-luvulla ja seura oli mukana suojeluskuntapiirien otteluissa vuodesta 1922. Virallisen sarjatoiminnan seura aloitti 1925 ja nousi vuodeksi 1931 miesten kakkostasolle Suomi-sarjaan.
Pulavuodet kuitenkin pudottivat palloilulajit Viestin valikoimista pois ja hetken lajia pelattiin Salo-Uskelan suojeluskunnan alla.
Vilppaassa pesäpallo aloitettiin vuonna 1937, mutta talvisota lopetti toiminnan.
Sotien jälkeen alkoi uusi nousukausi. Viestin miehet nousivat Suomi-sarjaan ja nuoret sekä naiset voittivat piirinmestaruuksia. Vuosina 1948-1951 Viesti ja Vilpas kohtasivat toisensa kuusi kertaa ja Viesti voitti viidesti. Vilppaassa pesäpallo oli alkuun koripallojaoston alaisuudessa.
Vilpas otti kaupungin herruuden itselleen vuonna 1952 Urheilupuistoon tehdyn uuden kentän (vain 85×45 metriä!) avausottelussa, jossa se löi Viestin juoksuin 7-5. Yleisöä oli kolmisensataa.
Vilppaassa suhtauduttiin hetken pesäpalloon erittäin tosissaan. Seura pelasi TUL:n mestaruussarjassa ja Tupurin tanssilavalle ripustettiin jopa lyöntipressu kevättreeniä varten. 1960-luvulla toiminta oli jo hiipunut.
Viestissä yritettiin elvyttää toimintaa 1960- ja 1970-luvulla ilman merkittävää tulosta. 1980-luvulla Viesti teki yhteistyötä Suomusjärven kanssa ja pelasi 1990-luvun alussa miesten piirisarjaa eli viidenneksi korkeinta sarjatasoa (Superpesis, Ykköspesis, Suomi-sarja, Maakuntasarja).
Valtakunnassa pesäpallon huippuvuosia elettiin 1990-luvulla, mikä näkyi myös Salossa. Vuonna 1996 Salossa järjestettiin Superpesiksen näytösottelu ja pesiskouluissa oli parhaimmillaan 450 lasta. Juniorijoukkueita ei kuitenkaan saatu kasaan.
Viimeiset vuodet pesäpallotoiminta on jatkunut Salon Viestin alaisuudessa ja nyt kaupungissa on uusi pesäpallon erikoisseura – Kunnari Salo
Lähteet: Viestin ja Vilppaan historiikit.
Artikkeli on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 18. toukokuuta 2020.
Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat / Teuvo Kanerva 1957 – 1961